Tämä oppitunti on laadittu Local Solar System Tämä artikkeli on säätiön tiimin jäsenen kirjoittama ja pätevä arvioija voisi parantaa sitä. Oletko pätevä tässä aiheessa? Ehdota muokkausta
Tässä on kiertoradalla lentämisen omituisin sääntö: päästäksesi kiinni hidastat, ja päästäksesi korkeammalle nopeutat, minkä jälkeen päätyt hidastamaan. Walter Hohmann, saksalainen kaupunkiinsinööri, kehitti vuonna 1925 halvimman tavan liikkua kahden pyöreän kiertoradan välillä. Lähes jokainen geostationaarisella radalla oleva satelliitti pääsi sinne hänen ideansa avulla.
Nopeuta kiivetä, ja tulet hitaammin kuin olet lähtenyt.
Katso.
- Burn 1, forwards. Lisänopeus ei saa satelliittia liikkumaan ympyrän ympäri nopeammin: se venyttää ympyrää ellipsiksi. Matala piste pysyy siinä, missä palo tapahtui; kaukaisin puoli nousee tavoitekorkeuteen.
- Rannikko. Puoli kiertorataa ilman moottoria. Satelliitti nousee ja, kuten ylös heitetty pallo, hidastuu matkallaan.
- Polta 2, eteenpäin taas. Ylhäällä se on nyt liian hidas pysymään siellä ja putoaisi takaisin. Toinen työntö saa kiertoradan pyörimään uudella korkeudella.
300 km:n korkeudelta geostationaariselle radalle kaksi polttoa yhteensä noin 3,9 km/s ja matka kestää noin 5 tuntia 17 minuuttia.
Ymmärrän.
Nopeus missä tahansa pisteessä kiertoradalla on saatu vis-viva: v = √(μ(2/r − 1/a)). Hohmannin siirtoellipsi koskettaa molempia ympyröitä, joten sen puolisuurakseli on a_t = (r₁ + r₂)/2.
| Säde (km) | Nopeus (km/s) | |
|---|---|---|
| Pyöreä 300 km | 6,678 | 7.73 |
| Siirto, matala piste | 6,678 | 10.15 |
| Siirto, korkea piste | 42,164 | 1.61 |
| Pyöreä, geostationaarinen | 42,164 | 3.07 |
Burn 1 = 10,15 − 7,73 ≈ 2.43 km/s. Burn 2 = 3,07 − 1,61 ≈ 1.47 km/s. Rannikko on puolet siirtoellipsiin liittyvästä jaksosta: π√(a_t³/μ) ≈ 5,3 tuntia.
(Todelliset geostationaariset laukaisut vaativat myös kiertoradan kaltevuuden muuttamista laukaisupisteestä päiväntasaajan suuntaan, mikä maksaa enemmän; laukaisu lähellä päiväntasaajaa säästää polttoainetta.)
Mestari.
Δv₁ = √(μ/r₁)·(√(2r₂/(r₁+r₂)) − 1), Δv₂ = √(μ/r₂)·(1 − √(2r₁/(r₁+r₂)))
Hohmannin siirto on pienin kahden impulssin siirto koplanaaristen ympyräratojen välillä, kunhan r₂/r₁ < 11.94. Tämän suhteen ulkopuolella a bielliptinen Kolme polttoa, joissa kohde ylitetään ensin, maksaa vähemmän Δv:tä, mutta vie paljon enemmän aikaa.
Polttaminen matalassa pisteessä on myös tehokkain tapa lisätä energiaa: polttoaineen lämpötila laskee. Oberth-ilmiö Tämän mukaan annettu Δv muuttaa kiertoradalla olevaa energiaa eniten siellä, missä avaruusalus liikkuu nopeimmin, koska Δε ≈ v·Δv.
Kokeile sitä
Use vis-viva to check the speed at the top of the transfer: μ = 398,600 km³/s², r = 42,164 km, a = 24,421 km. Then compare it with the circular speed at 42,164 km. The difference is the second burn.
Haasteet ovat se, mistä oppiminen lähtee.
Pikatietovisa
3 nopeita kysymyksiä. Valitse vastaus nähdäksesi oletko oikeassa.
-
Korkeammalle kiertoradalle pääsemiseksi ensimmäinen poltto on:
- A Suoraan ylös
- B Eteenpäin, nopeutuen
- C Taaksepäin, hidastuen
- D Sivusuunnassa, pois kiertoratatasosta
Näytä vastaus
B. Eteenpäin, nopeutuen
-
Kun satelliitti oli kahden palovamman välissä rannikolla, se:
- A Nopeutuu kiipeämisen myötä
- B Hidastuu kiipeämisen aikana
- C Pitää nopeuden samana
- D Pysähtyy huipulla
Näytä vastaus
B. Hidastuu kiipeämisen aikana Kiipeäminen poispäin Maasta vaihtaa liike-energiaa potentiaaliseen energiaan, kuten ylöspäin heitetty pallo.
-
Miksi geostationaarinen kiertorata on hyödyllinen?
- A Se on lähinnä Maapalloa
- B Satelliitti kiertää samaa kiertorataa yhden päivän ajan, joten se pysyy samassa paikassa
- C Siellä ei ole painovoimaa
- D Se on nopein kiertorata
Näytä vastaus
B. Satelliitti kiertää samaa kiertorataa yhden päivän ajan, joten se pysyy samassa paikassa
Maaliviiva
- Lue oppitunti
- Otin haasteen vastaan
- Osallistui tietovisaan
Merkitse oppitunti valmiiksi, jotta voit tallentaa sen edistymisesi tällä laitteella.
Oppitunti suoritettu.
Seuraavaksi Laukaisuikkunat: tie MarsiinTässä oppitunnilla käytetyt sanat
Lähteet
- W. Hohmann, Die Erreichbarkeit der Himmelskörper (1925), NASA technical translation F-44
- NASA JPL, Basics of Space Flight, Chapter 4: Trajectories
- JPL SSD, Astrodynamic parameters
- R. Bate, D. Mueller, J. White, Fundamentals of Astrodynamics (Dover, 1971), ch. 3
Tämä oppitunti on lisensoitu CC BY-SA 4.0.